Jättiläismoottoripyörä löydetään. Väiski tekee elämänsä munauksen.

Uteliaisuus valtasi Fiddling-sedän ja hän päätti mennä ottamaan selvää, mistä oli kysymys. Rakennuksen pihassa työskenteli pari tusinaa pitkätukkaisia ja osa pitkäpartaisiakin miehiä ja naisia moottoripyörien parissa. Pyöriä viriteltiin, korjattiin ja kiillotettiin. Tunnelma oli keskittyneen hiljainen mitta aika ajoin sen keskeytti yhden partamiehen johdolla tapahtuva yhteisulvahdus. Fiddling-setää tällainen huvitti. Hän jutteli niitä näitä rassaajien kanssa. Sitten hän kysäisi yhdeltä nahkapukuiselta naiselta, miksi he tuolla tavalla ulvahtelevat.

Nainen kertoi, että he harjoittelevat ylihuomista vierailua varten. Heidän on tarkoitus ajaa naapurikaupungin eläintarhaan tapaamaan Ansua, joka on heidän moottoripyöräseuransa nimikkohyeena. Ansu on tarhan ainoa hyeena ja siten kovin yksinäinen. Se ilahtuu kovin motoristien vierailuista, varsinkin kun nämä ovat opetelleet tervehtimään sitä sen omalla kielellä.

Seuraavana iltana lapset ovat taas Fiddling-sedän luona. Taas jutellaan jättiläisten moottoripyöräongelmasta. Fiddling kertoo moottoripyöräverstaalla kokemastaan. Kun Lotta kuulee motoristien vierailusuunnitelmasta, hän tuumii, että eikö nämä voisi poiketa matkan varrella olevalle uimarannalle ja kertoa siellä heille moottoripyöristään niin jättiläisetkin voisivat seurata sitä pensaiden raoista. Se kuulosti hyvältä idealta. Sovittiin että Fiddling käy ehdottamassa kerholaisille poikkeamista uimarannalle ja lapset ruinaavat taas isänsä viemään heidät uimaan.

Sitten Fiddling menee tietokoneensa luo ja sanoo, että mitähän internetistä löytyy moottoripyöristä. Lapset kokoontuvat sedän ympärille katsomaan. Setä löytää hienoja kuvia moottoripyöristä. Niitä ihastellaan yhdessä. Sitten setä muistaa, että Rattler-merkkisiä moottoripyöriä valmistava tehdas ei ole kovinkaan kaukana. Setä löysi tehtaan sivut. Ohhoh, hän huudahti yht\'äkkiä. Ruudussa näkyi tehtaan kuva ja mitä ihmettä seisoikaan tehtaan edessä. Siinä oli valtava moottoripyörä. Sepä on komea vehje, ihan aidon näköinen Rattler, setä tuumasi. Toimiiko tuo oikeasti, kysyi Passu. Tuskinpa, sanoi setä ja jatkoi, että se näyttää olevan tuollainen hirmuisen suuri koriste-esine, joka sopiikin tuohon tehtaan ja sen ohi kulkevan moottoritien väliin. Niin mutta se näyttää aivan oikealta, inttää Passu, kyllä se voi toimiakin. No soitetaan ja kysytään, sanoo Fiddling-setä, ja näpyttelee ruudusta löytyvän numeron kännykkäänsä. Juteltuaan hetken Rattlerin tiedotuspäällikön kanssa hän lopettaa ja kertoo lapsille, että kyllä se on tehty täydelliseksi moottoripyörän kopioksi. Eihän sillä tietenkään kukaan voi ajaa, mutta moottoria käytetään silloin tällöin, kun pyörää esitellään tehtaan vierailijaryhmille. On kuulemma komeat äänet, lisäsi setä vielä.

Sitten Lotta huomasi Rattler-nimen tuoreen Iltalööpin kannessa. Se näytti olevan suuressa mainoksessa, jossa kerrottiin kaupungissa pian pidettävästä suuresta moottoripyörätapahtumasta, Super Bike Sessiosta. Tuovatkohan ne sen pyörän noille messuille, tuumi hän itsekseen. Olisi kiva nähdä se ja kuulla sen äänet, jatkoi hän sitten.

Seuraavana päivänä uimarannalla oli vipinää. Aurinko paistoi lämpimästi ja sen houkuttelemana monet kaupunkilaiset olivat tulleet rannalle virkistäytymään. Isä oli helposti suostunut lähtemään ja paistoi tyytyväisen näköisenä pihvejä ja makkaroita, joita oli taas runsaasti mukana. Täytyypä taas auttaa lasten kasvupyrähdystä, hän myhäili itsekseen.

Lapset tekivät taas retken metsän reunaan ja herkulliset tuoksut olivat houkuttelleet heidän ystävänsä piileskelemään rannan lähettyville vaikka väen paljous niitä pelottikin. Kohta alkaa kuulua mahtavaa moottorien jylyä. Eväitä pureskellessaan peikot ja jättiläiset näkevät, kuinka rantaan alkaa valua toinen toisensa jälkeen hienoja moottoripyöriä ajajineen. Motoristit vaihtavat sitten nahkapuvut uima-asuihin ja kirmaavat riemusta hihkuen järveen. Uituaan tarpeeksi he tulevat rantaan syömään eväitään.

Nyt lapset arvelevat, että on oikea hetki lähestyä MC Hyeenoja. Lapset menevät juttelemaan. Ai tehän olettekin niitä tulevia motoristeja, toteaa lauman johtajalta näyttävä. Kyllä me teille pyöriämme mielellämme esittelemme, jatkoi hän. Sitten alkoi oppitunti, jossa nähtiin erityyppisiä pyöriä ja sivuvaunuja ja vaikka mitä. Yksi partasetä jopa purki pyöränsä moottoria esitelläkseen sen toimintaa. Peikot ja jättiläiset tuijottivat silmät pyöreinä pensaiden ja puiden takaa. Kyllä on mielenkiintoista! Lapset sanoivat sitten kuulleensa, että motoristit osaavat ulvoa hienosti. Totta, sanoi johtajamotoristi. Haluatteko kuulla, kysyi hän sitten. Sitten motoristit ulvahtivat kuorossa johtajansa johdolla ja rannalla olevat ihmiset käänsivät hieman hämmentyneinä päätään heihin päin. Otetaanpa vielä kerran ja nyt vielä kovemmin, sanoi johtajaparta kavereilleen.

Motoristit nousivat seisaalleen kajauttaakseen nyt oikein kuningasulvahduksen. Sen he tekivätkin mutta ylitse kaiken nousi metsästä kuuluva hirvittävän kova ujellus, joka sai partaväenkin ymmälleen. Väiskijättiläinen oli innostunut liikaa eikä ollut malttanut pysyä hiljaa, vaikka ihmisiä oli niin lähellä. Osa retkeilijöistä alkoi levottomasti kerätä tavaroitaan ja motoristitkin silmäilivät ihmeissään toisiaan. Johtajaparta oli lähtemäisillään metsään ottamaan selvää kultakurkun henkilöllisyydestä. Lapset liikahtelivat hädissään. Nyt heidän ystävänsä paljastuvat. Kukahan se meistä lienee, joka on tuolla metsässä asioillaan, mietti sitten johtajaparta ja päätti harjoituttaa loputkin kerholaisista yhtä äänekkäiksi. Eikä hän viitsinytkään lähteä tutkimusmatkalleen vaan arveli asian kyllä luonnostaan selviävän myöhemmissä harjoituksissa.

Lapset huokaisivat helpotuksesta. Kerholaiset päättivät nyt jatkaa matkaa Ansun luo ja alkoivat käynnistellä pyöriään.

Tähän päättyy tarinan kolmas osa. Jatkoa seuraa.