Relkapeikko tiedustelumatkalla. Jokohan löytyy apua?

Kun ranta oli hiljentynyt, peikot ja jättiläiset nousivat maihin huomatakseen, että vaatteet olivat kadonneet. No hätä ei ollut aivan mahdoton näin leppeässä kesäsäässä. Viileät yötkin vietettiin lämpimien vällyjen alla kotiluolissa. Mutta joskus sää tulisi kylmenemään ja mitäs sitten?

Peikot päättivät lähteä jättiläisten mukana näiden kotiluolalle miettimään mitä nyt pitäisi tehdä. Simppa huomasi tässä, että peikkojen luolalle ne eivät olisi voineet mennäkään. Luolassa sitten syötiin iltapalaa ja ihmeteltiin, että mistä vaatteet löytyisivät tai mistä saataisiin uudet tilalle. Ennen nukkumaan menoa päätettiin, että Relkapeikko lähtisi seuraavana päivänä kaupunkiin kysymään neuvoa. Siellä nimittäin asuivat Relkan tutut Lotta ja Passu, joista olet ehkä jo kuullut aikaisemmassa sadussa. Tämän päätöksen päälle nukuttiin makeasti koko yö.

Opettaja Viisainen oli tällä välin palannut oppilaineen bussille, joka oli tuonut koko porukan takaisin koululle kaupunkiin. Koululaiset olivat menneet koteihinsa. Syksyllä kun koulu alkaa taas, voidaan muistella yhdessä luontoretken tapahtumia. Opettaja oli kantanut löydetyt vaatteet koulun käsityöluokkaan ja jäänyt sinne istumaan ja ihmettelemään, mitä olisi tehtävä. Myöhemmin illalla hän pakkasi vaatteet autoonsa ja vei ne poliisiasemalle. Mitäpä sitä enempää ihmettelemään, kun on kerran ihmisiä, joiden työnä on ratkoa kaikenlaisia hankalia asioita.

Silja oli tullut kotiin ja tehnyt läksynsä. Illemalla hän istui iltapalalla vanhempiensa sekä pikkusiskonsa Lotan ja pikkuveljensä Passun kanssa. Illallisen jälkeen Silja puikahti Lotan ja Passun kanssa näiden huoneeseen, sillä hän halusi jutella näiden kanssa häntä mietityttävästä vaatemysteeristä. Silja kertoi nuoremmille päivän tapahtumista. Lotalla tuli mieleen aikaisempi laivaseikkailu ja mainitsi siitä muille. Passu puki sitten sanoiksi ajatuksen, joka oli jo alkanut muillakin kehittyä hatarasta ideanrepaleesta ehjemmäksi epäilykseksi. Liittyvätköhän vaatteet jotenkin Relkapeikkoon? Uni maistui huonosti seuraavana yönä sillä lapsia painoi huoli Relkapeikosta.

Aamulla Relkapeikko saapui kaupunkiin. Se oli piileskellyt pusikossa lähellä bussipysäkkiä ja livahtanut salamana bussin mahasäiliöön, kun tavaroitaan bussiin pakkaavien ihmisten silmä vähän vältti. Kaupungissa se oli taas livahtanut puiston pensaikkoon, kun kuormaa purettiin. Että se on nopea tuo Relka. Vähän sitä mietitytti tämän kyydin luvallisuus, mutta se ajatteli, etteivät kaikki ihmisten oudot säännöt varmaankaan päde satuolentoihin.

Lapset olivat saaneet aamupäivällä jäätelörahaa äidiltään ja olivat palaamassa Märssysen kioskista, josta sai kaupungin parasta korvajäätelöä. Tietenkin se oli parasta, sillä mikään muu kioski ei myynyt korvan muotoisia jäätelöpuikkoja. Puiston luona lapset olivat saada yhteisen sydänhalvauksen, sillä heidän keskelleen tupsahti jokin kirkuva, karvainen olio pensaiden seasta. Lääkärit eivät kuitenkaan joutuneet töihin, sillä ei se Relkapeikko sentään hengiltä lapsia pelästyttänyt. Mutta sitä riemua!

Relkapeikolle maistui korvajäätelö lounaaksi lasten seurassa puiston pensaiden siimeksessä. Oletko matkalla naamiaisiin, kysyivät lapset peikolta. Silloin Relka kertoi, miksi se on kietonut ympärilleen tuollaisen kirjavan viltin. Nyt selvisi, että lapset olivat aavistelleet oikein edellisenä iltana. Silja kertoi nähneensä, että opettaja vei löydetyt vaatteet sisälle kouluun. Yhdessä mietittiin miten voitaisiin saada vaatteet takaisin ilman, että aikuiset huomaavat. Relka toivoi, että satuolentojen salaisuutta suojeltaisiin mahdollisimman paljon aikuisilta, joiden tekemiset olivat niin kummallisia - ainakin peikoista ja jättiläisistä.

Sitten loikoiltiin ja juteltiin. Silja kertoi tuntevansa erään viisaan sedän, jonka nimi on Fiddling. Hän oli opettanut Siljalle piirtämistä ja maalausta eräällä kurssilla. Siljasta tuntui, että häneltä voitaisiin pyytää apua. Hän ei ole ihan sellainen oikea aikuinen. Sovittiin että Silja lähtee heti tapaamaan setää ja muut jäävät odottamaan.

Fiddling istui vähän rymähtäneessä korituolissa ja kuunteli tarkkaavaisena Siljan kertomusta. Välillä hän nousi kuljeskelemaan huoneessa ja välillä hän naurahteli kumeasti. Erityisesti häntä hohotutti kun Silja kertoi, että osa vaatteista oli ollut siististi pinkoissa ja osa hujan hajan siellä rannalla.

Kun Silja oli päättänyt kertomuksensa, Fiddling sanoi, että hänellä on idea.

Tähän päättyy tarinan toinen osa. Jatkoa seuraa.